Pieni ihminen ja suuri maailma. Voisiko olla vaikeampaa asiaa ymmärrettäväksi kuin maailma, elämä täällä.

Uusi musiikillinen rakkaus tänään, Regina Spektor. Pistää ajattelemaan, se on mukavaa pitkästä aikaa. Voi kun olisikin kaukoputki jolla tähystää yötaivasta, tähtiä ja kuuta.

Kaipuu kauas, kauemmas, pois. 

En osannut enää sanoa oikeita sanoja, kuuntelin vain. Se avuttomuuden tunne mikä jäi käteen, se oli suuri. Osasin vielä viime vuonna, muutama vuosi taaksepäin olin rohkea ja luotin. Ehkä liikaakin ja vääriin ihmisiin mutta koskaan en uskonut että kukaan tai mikään voisi minua muuttaa näin rajusti. 

Ystävä, entinen, muutti. Ei siitä sen enempää, liian surullista muistella. Tai liian tuskallista sillä sata kilometriä välissä tuntuu matkalta maasta kuuhun, vaikka sen taittaisi tunnissa junalla, kävelisi hetkessä ovelle sanomaan hei. Pyytäisi päästä sisään ja juttelisi, hymyilisi kuin ennenkin. Mutta ei, kaikki on muuttunut. Minä, ystävä, muut, koti. Maailma. Mikä ihmeellinen paikka.

Kukapa sitä ymmärtäisi.

 

Blue lips, blue veins
Blue, the color of our planet
From far, far away
Blue lips, blue veins
Blue, the color of our planet
From far, far away

 Kaikkialla ja et missään, kaipaan ja välttelen. Sinulla on kaikki ja minä katosin usvaan puoli vuotta sitten.

Kiitos että pidit minut ehjänä silti

ohjasit vaikka näit että vain satutan.

 

Rakastan tänään ystäviäni enemmän kuin eilen, arvostan jaksamista himpun verran enemmän

tiedän miltä tuntuu itkeä kun ei tiedä mitä tapahtuu ystäväsi sisällä

Tämä on kaunis päivä, puolet koeviikon kokeista tehty yhtenä päivänä, päiväunet ei muuttuneet painajaisiksi. Hymy ei ollut väkinäistä.

Silti välttelen sinua, uudestaan ja uudestaan. Puhun sinulle joka päivä

taitavasti vältellen

Odotan huomista taas jännittyneenä, pelkään edelleen ihmisten katseita. Uskon jokaisen niistä olevan tuomitseva, mutta huomenna ehkä. Ehkä ne eivät ole niin painavia.

Ettehän tekään, kukaan, koskan luovuta. En tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta ei se haittaa. Jos lukee, haluaisin kuunnella, oppia uutta, oppia olemaan minä.

Päin uusia tuulia siis, takapakit ovat tulossa, aistin sen. Mutta silti, vähemmän peläten kuin eilen.

 Mikä ihana aurinko, kiva päivä. 

Niin hienoa kun kadut putsataan pikkukivistä (se pöly vois kyllä painua helvettiin), kakarana putsattiin rivitalon parkkipaikka kolmistaan katuharjoilla. Oltiin hemmetin ylpeitä sen urakan jälkeen, ja kiitosta ei saatu. Kai se on tämä maailma, kiitos tulee jos on tullakseen, yleensä ei.

Asianahan oli siis se, että päivä paistaa myös pään sisällä, hetken ennen koeviikkoa voi tuntea olevansa iloinen. Sitä mitä oli muutama vuosi sitten. Mutta ei saa angstata, ei kuulu päivän teemaan. Tämä päivä oli täynnä psykologiaa ja iloisuutta. Kaikkea sitä mitä tahdon lisää ja lisää.

Kesän ja lämmön

rakkautta ja tekemistä

huolettomuutta päivään

joita ei ole montaa samanlaista.

Tästä piti tulla hieno ja pitkä teksti jossa kertoisin kuinka hienolta jääpato näyttää joessa, miten ilta-aurinko on kaunis. Miten mieleen tuli hattarakone ja hän

Mutta tämä on ja ei ole, tekstiä jossa ei löydy juonta, mutta sitähä elämä on. Jos olisi käsikirjoitus, hauskuus loppuisi lyhyeen.

Nautin tästä hetkestä, muutamista menneistä hetkistä vieläkin enemmän ja huomisesta en tiedä. Jos ensiksi kokeet pääsisi läpi.

Matkaan siis huomiseen, toivoen lisää lämpöä ja hymyä.

 Sinulla on jo maksimimäärä runoja

 

HAISTAKAA PASKA

 

  kuka väitti ettei mun mielessä olis enempää tekstiä

enempää asioita jotka haluan muistaa

 

Sää kirjotit ranskasta, tiiätkö, pariisi on kaunis omalla tavallaan

sitä olis pitäny nähdä enemmän

 

tuntea sen kadut uudestaan ja uudestaan

  rakastua pieneen kauppaan siinä kadulla

siihen vartijaan

 jota säikähdin aluksi

mutta se haluskin tarjota meille sadesuojaa

ja se vesi virtas siinä, melkein tuli sisälle, ehkä tulikin

 

en ajatellu sitä sillon

mutta olin turvassa

koko ajan

 rakastin sitä tunnetta kun ei tarvinnu mennä nukkumaan

kaupungin äänet oli melkein samanlaiset

ei kuitenkaan, se oli suurempaa

kaikki oli

 me kans, siinä baarin terassilla

kadulla istuttiin penkillä

ostettiin viiniä

syötiin ne leivokset kun oltiin hukassa

 

käveltiin ulos metrokartalta

 

se puisto joka oli asfalttia ja puita ja pensaita

ostin sen mekon

 ja hameen kans

ja paidan

 

ja se tori

melkein unta muttei kuitenkaan

 

niin vähän aikaa

niin vähän mahdollisuuksia

 

niin paljon tunteita ja muistoja

niin paljon kaikkea mitä voi saada itsestä irti

 

kun vähäksi aikaa pistää silmät kiinni ja muistelee

ensin hymyilyttää ja sitten itkettää

haluan takasin

 

rakastuin ja en kuitenkaan, sitä se vaan on. Lämpöä syksyisessä pariisissa, jossa ei ollut syksy.